Noniin...
Tässä lykännyt väkisin tänne kirjoittamista kun vaikeana hetkenä tänne kirjoitin ja se hävisi johonkin bittiavaruuteen.
Eli, 23.1. rakas Rino-aussimme lähti sateenkaarisillalle. 
Rinon selkä meni joulun alla yllättäen todella huonoon kuntoon, koira laski alleen ja ei päässyt makuulle tai makuulta ylös. Koira oli selkeästi todella kipeä. Leikanneen lääkärin kanssa juttelin Messarissa ja myöhemmin puhelimessa. Hän ehdotti selän kuvaamista vielä, että hän oli vuosi sitten muistiinpanoihinsa Rinon kohdalle merkinnyt että todennäköisesti siellä on jotain uutta ongelmaa ylemmissä selän nikamissa tai sitten ihan takana ristiluussa... No me aikamme mietimme, ja vaikeaan päätökseen päädyimme. Arpikudosta poistava leikkaus olisi vaan kiihdyttänyt seuraavien leikkauksien tuloa, jokaisen leikkauksen jälkeen vajaa 6kk sairasloma, ja todennäköisesti seuraava leikkaus olisi ollut taas jo vuoden päästä. Vaihtoehtoisesti jos ei leikkaukseen olisi lähdetty olisi koiraa pitänyt jatkuvasti kipulääkitä, lisäksi kortisoneja. Hierontaa, akupunktiota jne. NOH, kyllähän niistä olisi joihinkin oireisiin apua ollut, mutta että koiraa lääkitä päivittäin voimakkaasti että edes normaalielämästä selviää? Ja hieronnalla ja akupunktiolla ei kolmea välilevyä, leikkauskohtaa ja sitä uutta ongelmaa paranneta, se vain olisi lykännyt sitä lopullista romahtamista. Uuteen kuvaukseen ei siis enää menty, totesimme että niin eloisa ja innokas koira kuin Rino, ei ansaitse olla jatkuvasti kipeä. Jos Rino olisi ollut sohvaperuna, niin tilanne olisi ollut täysin erilainen. Mutta koska osasyy tilanteeseen oli Rinon super eloisa luonne, päätimme päästää Rinon juoksemaan vailla kipuja... Päätös oli raskain koskaan, mutta uskon sen kuitenkin olleen oikea vaikka välillä jään sitä miettimään. Rino oli mulle se rakkain ja tärkein koira. Ensimmäinen aussieni ja maailman mahtavin persoona. Nyt on Rinon hyvä juosta kavereiden kanssa vailla kipuja. Rino, Glenhouse's Jump For Joy 20.12.2004-23.1.2009
Iloisempiin asioihin sitten. Rino jätti perheeseemme niin suuren tyhjiön että päätimme ottaa uuden pojun kotiin. Murron Sadulla sattuikin olemaan pentu vapaana ja pitkään Sadun kanssa juteltuani siitä sopisiko Rokki meidän perheeseen, kävin sitten Oulusta Rokin hakemassa kotiin! Perheeseemme muutti nyt siis Highbuzz's Avitus aka Rokki. 
Rokki on maailman helpoin pentu, huomaamaton ja vaivaton sisällä. Ulos kun mennään tai aletaan touhuamaan jotain niin poika on sata lasissa ja todella miellyttämisen haluinen ja kuuliainen. Nappipentu siis! Mielenkiinnolla jään odottamaan miten tämän koiran saan pilattua.
Mutta Sadulle suuri kiitos luottamuksesta ja ihanaisesta sydäntenvalloittajasta!
Rokki vaikuttaisi kovin potentiaaliselta pojalta agilityyn, siihen alamme perehtyä pikku hiljaa kun ikä antaa periksi. Muitakin lajeja kasaamme mukaan kunhan mä löydän niitä kiven alla olevia treenipaikkoja. 
Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä että ollaan jo vähän tiiviimmin asettumassa aloillemme niin on mukava ajatella viipyvänsä jossain ryhmässä normaalia pidempään!
Tämän lisäksi kennelnimeni vihdoin hyväksyttiin. Se on siis Shaking Tail ja kasvatushommia aloitellaan aikaisintaan 2011 alkuvuodesta jos hyvin käy. Tarkoituksena on lähivuosina tuoda muutamia koiria Suomeen ja mahdollisesti aikuinen narttu jonka kanssa sitten aloiteltaisiin hommia. MUTTA suunnitelmat ovat kaikki vielä auki. Näistä lisää kunhan joskus saadaan Koivun Katin avustuksella ne nettisivut pystyyn.
Treeneihin ollaan päästy pikkuhiljaa kiinni. Epätoivo meinaa iskeä 1,5 vuoden tauon jälkeen. Koirat osaa, mutta mä oon ihan hukassa käsineni. Bellan ja Pasin kanssa siis herätelty ihan perustottista henkiin ja sitten agia. Perustottiksessa nyt kaikki on molemmille helppoa ja simppeliä, mä vaan käytän koko ajan kaksoiskäskyjä. 
Voisko joku ottaa ruoskan ja mätkiä käsille??? Eli hiottavaa löytyy. Bellan kanssa yllätyin siitä miten hyvin neidin maltti on kasvanut. No onhan tuota ikääkin jo vähän enemmän, mutta silti se yllätti. Hienoa!
Eilen sitten oltiin Pasin ja Bellan kanssa agitreeneissä. Pasin kohdalla rengas osoittautui nyt ongelmaksi, viimekerralla saatiin A muistumaan mieleen hihnan avulla ja namikontaktilla. Tähän siirryttiin aiempien juoksukontakitien sijaan enkä oo kyllä ihan varma sen sopivuudesta Pasille. Siitä renkaasta... ohjaaja JOnna sanoi et Pasi hakee putkenkin aika heikosti, menee siis kuin tykinkuula putken mutta ei osaa hakea sitä kunnolla, ei hahmota sitä ympyrämuotoa et se pitää hakea. Tavoitteena siis hioa putki satavarmaksi että Pasi osaa vaikka 20m päästä hakea putken. Ja mahdollisesti sitten sitä kautta rengas helpottuisi. Renkaalle varmoja loppuun ohjattuja/autettuja toistoja ennen joka treeniä. Putke siis treenataan nyt suoralla linjalla putkelle, kilpaa koiran kanssa loppuun asti ja toiseen päähän palkkaamaan, välillä vierittää lelu kun tulee putkesta et saa "saalispalkan". Haetaan sitä et Pasi lähtee kisaamaan mun kanssa ja haluaa "voittaa" mut putkelle mentäessä, eli lähtib irtoamaan sinnekin.
Muuten meidän "rata" oli ihan katastrofi. Mä huidon miten sattuu ja hämään pasia, näytän koiralle lannistumiseni (mm renkaalla), ohjeena vaan sivuuttaa virhe (yritin ensin kieltää) ja toistaa ja bileet pystyyn oikeasta suorituksesta. A:lle haetaan parempaa irtoamista, nami käskylle opetus takakontaktille, ennen A:lle lähetystä "nami nami!!" jotta Pasi lähtee hakemaan etumatkaa A:lle eikä vaadi loppuun asti viemistä. Tässä vaan ISO riski et Pasi fiksuna poikana lähtee hakeen vaan namia ja unohtaa sen A:n, ja ratatyöskentelyä ainkain häiritsi A:n namitus (haki joka suunnasta A:n namille), mutta katsotaan... Ohjauksessa mun pitää kiinnittää huomito käsiin, putket ohjataan ALAS ja A ja hypyt ohjataan YLÖS. Hypyillä pitkät suorat lelulla autetaan irtoamista. Kun muistais. ;)
Bellalla rata muuten ok, toimii yllättävän kivasti, vauhtia jopa kaivattais, mutta luulen et Bellalla on vaan kunto alhaalla tauon vuoksi. Hypyt ja A:n menee hienosti, putkille pitää saatella niinku aina, ei oo koskaan ollu putkihullu. Ja itellä liikettä niin toimii. Rengas hieman epävarma mutta huomattavasti parempi kun Pasilla, vaatii viimeistelyn mutta hyppää renkaasta, Pasi siis loikkii sivusta. Keinu on ISO ongelma. Bella sillon joskus istä säikähtio kun joku toinen koira sen rämäytti, eli on todell epävarma. Siihen vaan paljon avrmoja toistoja, tukea koiraa ja bileet heti kun etenee niin että keinu laskee, vauhdilkla alas ja palkka kontaktilla. Bellan suoritukjseen oli tyytyväinen kuitenkin, Bella on sen verran Pasia hitaampi että ehdin paremmin ohjata, mun hitaus on Pasin kanssa nyt omgelma.
Meidän käskettiin treenata mahd.paljon itsekseen, mutta siinä koen sen hankaluuden et toistan vaan omia virheitäni. Mutta katsotaan, nyt on pakko alkaa työstämään jos meinaa ensi kesänä kisaamaan, kiire tulee!! Epävirallisiin meidän kaikkien kuulemma pitää ilmoittautua, selkeempi homma, mennään taas vastaamaan viihdepuolesta... 
No jostain se on pakko aloittaa ja mun kisajännitykseni tunnetusti ei ole mitään helpointa, niin saa nähdä miten se vaikuttaa Pasiin. Bella yleensä ottaa hatkat.
Tokoa koitetaan Pasin kanssa vähän aloittaa. Sitähän ei olla treenattu Pasin paineistumisen takia, nyt tuntuu et poju alkais kestää vaatimista jo. Katsotaan miten käy kunhan saadaan meille tavoitteellinen TOKO ryhmä ja kunnon apuja. Ihanainen Heini (joka siis omistaa meitin jenkkituonnin Wen pojan) lupasi kysellä yhdeltä hyvältä PK-kouluttaja tutultaan ottaisko se mut ja Heinin tehotreeneihin Järvenpäähän piakkoin. Se kuulemma sit kans sanoo ja tiukasti. Saa nähdä miten mun egoni kestää!! 
Rokki poika mene Huhtikuun lopussa sitten pentukurssille ja syksyllä aloitellaan toivottavasti agilityn alkeiskurssin merkeissä.
Katsotaan josko nyt saatais treeneistä kirjattua tänne enempi. ;)
Mainittakoon loppuun vielä että Wen poika kävi Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä tekemässä debyyttinstä ollen 7-9kk urosten luokassa kolmas kolmesta koirasta. Arvostelu oli erittäin hyvä ja todenmukainen. :) "Hyvin esiintyvä, ryhdikäs jolla hyvät mittasuhteet. Runko ja rintakehä vielä kehitysvaiheessa. Vielä kapea kallo. Kaunis ylälinja, hyvä luusto. Hyvä häntä ja karvapeite. Liikkeisiin toivoisin lisää ulottuvuutta." Tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki.
Wen poika on kevyt ja hitaasti kehittyvä kuten isänsä. :) Ja ulottuvuus ongelma on todennäköisesti vain juoksutusvauhdista kiinni. Kiitokset Heinille Wenin kiikuttamisesta Kaapelitehtaalle, hienostihan se meni!!!!
Seuraathan meitä joko nettisivuillamme tai facebookissa https://www.facebook.com/shakingtail !! ohessa talvikuva nykyisestä laumasta eli Pasi, Vicky Rokki ja uusimpana Dora 
My plans for this summer have changed quite much and I will be back by my e-mail in July again, we still have our honeymoon ahead.
Päätin olla tuomatta Saksasta pentua, tarjoutui toinen minua miellyttävämpi vaihtoehto tilanteeseen, sillä epntuja syntyi vain kaksi, uros ja narttu. Molemmat upeita, mutta tarjottu vaihtoehto kutitti enemmän ja päädyin vapauttamaan varaukseni pentueesta. Tanskan pentueen aknssa vielä mietitään mitä tehdään, itselläni on niin pahoja aikatauluongelmia Tanskaan matkustamisen kanssa että voi olla että pentu jää sen vuoksi tulematta, Häät tuppaavat nyt sotkemaan kuvioita, mutta ei hätiä! Asia kerrallaan eteenpäin.
Vicky on osoittanut olevansa hyvähermoinen nuori Aussie, hoikassa kunnossa ja huonossa karvassa mutta sen eteen tehdään jo töitä ja katsotaan miten uusi ruoka alkaa tehdä tehtäväänsä. Neiti on mukavan ohjaajapehmeä mutta ei muutoin. Ekana päivänä töissä neiti stressasi oudossa paikassa aitauksessa olemista mutta uskon että kunhan huomaa etä kaikki ok ja tottuu paikkaan niin lakkaa stressaamasta. Ja Pasi oli hyvänä rauhoittavana tekijänä töissä seurana. Toivottavasti loppuviikosta saan taas jo koko setin töihin mukaan niin on vielä enemmän tukea Vickylle.
Mutta pikkuhiljaa, vuorokaudessa neiti oppi kontaktia tarjoamaan ruokakupilla, eli näppärän oloinen tyttö. :) 
Hotelli varattu määränpäähän, mennään siis isännän kanssa neitiä hakemaan kotiin niin saadaan samanna vrk reissu laatuaikaa kaksistaan. 
Viimeksi ollaan siis käyty NPKH:n mölleissä mölliluokassa pari-kolme vuotta sitten ja sieltä jäi kammo. 
Vain neljä tulosta tuli ja me oltiin kolmantena. Oli NIIIN ihana yllätys ja jäi hyvä mieli. Pasin kanssa odotan innolla virallisia kisoja, Hyllyjä tulee VARMASTI alkuun jo keppien ja innon takia, mutta silti jäi hyvä fiilis jatkaa, ehkä meistä vielä tulee jotain sittenkin!! Ei tullut kammoa, vaan jäi hyvä mieli.
